Kasvattajahaastattelu Kuratassu-lehdessä 2013
Kuka olet ja mitä rotuja harrastat?
Olen Susanna Sonny, koulutukseltani biokemisti ja työkseni teen tutkijan hommia Oulun yliopiston erillisyksikössä Sotkamossa. Perheeseeni kuuluu mieheni Laurin lisäksi kaksi tytärtä, rakas koiramme Lulu (CurlyCo On The Roll) ja sen kaksi pentua Rosa (Forest Clown´s Elf Of The Rose) ja Tero (Forest Clown´s Golden Treasure), 5.7.2013 syntyneestä pentueesta. Kotimme on Kajaanissa.
Aiemmin olen omistanut kaksi briardia, joista viimeisen menetimme vanhuuden sydänvikaan keväällä 2012 (Dofina Noel of Medzhic Flame) ja sen kanssa harrastin vähän Tokoa ja jälkeä. Miehelläni oli kolme cockerspanielia kun tapasimme, joten sekin rotu tuli erittäin tutuksi ja lapsuudenkodissani on ollut metsästäviä koiria mm. walesinspringerspanieli ja labradorinnoutaja. Yksikään näistä elämäni aiemmista koirista ei ole ollut älyltään ja nokkeluudeltaan Lulun tasoinen.
Mistä kennelnimesi tulee?
Kennelnimeni Forest Clown´s on vapaasti suomennettuna Metsäpellen. Halusin nimen joka kuvaa metsästysharrastustani ja vespaa rotuna ja mielestäni tämä nimi sopii hyvin minulle ja Lululle, koska emme ota tätä harrastusta turhan tiukkapipoisesti. Kyllähän ne metsästäjä-miehet on monesti myhäilleet tai nauraneet minulle, kun olen “buudelin” kanssa metsälle lähtenyt. Nauru on monesti vaihtunut onnitteluihin, kun ovat huomanneet koiran vauhdikkaan ja tarkan työskentelyn metsässä.
Miten kasvatustyösi sai alkunsa?
Työni kasvattajana on vasta alussa ja kennelnimeni sain tänä vuonna 2013. Ison kiitoksen ihanasta Lulusta esitän sen kasvattajalle Sari Vottoselle. Sari on neuvonut ja auttanut minua rotuun ja sen turkkihoitoon ja trimmaukseen liittyvissä kysymyksissä. Ilman Sarin neuvoja, en tiedä olisimmeko edes menneet taippareihin Lulu
n kanssa.
Ajatus kasvattajaksi ryhtymisestä alkoi kasvaa mielessäni sitä mukaa kun Lulun taipumukset työskennellä metsässä ja luonteen mukavuus kotona ja vieraissa paikoissa ihastuttivat. Halusin jatkoa tuolle miellyttävälle ja näyttävälle koiralle, mutta en halunnut antaa sitä pennutettavaksi toiselle kasvattajalle. Aloin etsimään kasvattajakursseja ja kurssin käytyäni ajatus kasvattajaksi ryhtymisestä voimistui.
Sain toisilta kasvattajilta ja rodun harrastajilta neuvoja etsiä urosta ulkomailta ja genetiikkaa opiskelleena ymmärrän, että pienen rodun geenipohja täytyy pitää mahdollisimman laajana käyttämällä jalostukseen toisilleen mahdollisimman kaukaista sukua olevia koiria. Kysyin neuvoa ruotsalaiselta pitkän linjan irlanninvesispanielikasvattajalta Susanne Narfströmiltä (Kennel Aquatikus) ja hänellä oli yhteisomistuksessa tanskalaisen Connie Hurup Philipsenin (Kennel Famous Crowd´s) kanssa ihastuttava Gustav (Aquatikus Xpectation From The Past). Reilun viikon mittainen astutusreissu Tanskaan vihdoin toteutui keväällä ja saimme tutustua ihanaluonteiseen ja komeaan Gustaviin ja pääsimme seuraamaan sen paikallista noutokoulutusryhmää upeissa metsästysseuran puitteissa. Connie ja Susanne ovat olleet iso apu minulle tässä projektissa ja ovat osoittaneet miten tärkeää on tehdä yhteistyötä rodun eteen.
Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Harrastamme pääosin metsästystä - sekä vesilintuja että metsäkanalintuja. Myös metsäjälkeä ollaan aloitettu ajamaan ja jatkossakin yhä enemmän. Näyttelyissä käyn harvakseltaan, mutta nyt näitä kasvavia pentuja tietenkin täytyy opettaa myös näyttelykehiin.
Minkälaisia irlanninvesispanieleita pyrit kasvattamaan?
Pyrin kasvattamaan rotumääritelmän mukaisia, hyväluonteisia vesispanielita, joilla on taipumus rodun aluperäiseen käyttöön eli metsästykseen.
Mitkä ovat mielestäsi jalostuskoiran vähimmäisvaatimukset?
Rotuyhdistyksellä on hyvät ja selkeät jalostuksentavoitehojeet. Mielestäni niiden täyttyminen on tärkeää ja koirien luonteille täytyy laittaa suuri painoarvo. Arkoja koiria ei pidä käyttää.
Mikä on vaikeinta irlanninvesispanieleiden kasvattamisessa?
Varmaankin rodun pieni populaatio on suurin haaste kasvatustyössä. Huomasin sen etsiessäni sopivaa urosta pentueelle.
Miten tärkeänä pidät yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa?
Kasvattajien yhteistyö on erittäin tärkeää. Olen iloinen että minut on uutena kasvattajana otettu ystävällisesti vastaan rodun kasvattajien ja rotuyhdistyksen puolesta. Olen saanut paljon neuvoja ja ohjeita ja odotan niin käyvän myös jatkossa. Myös yhteistyö ulkomaisten kasvattajien kanssa on tärkeää.
Millaisiin perheisiin myyt kasvattisi?
Toivon että kasvattejani käytettäisiin metsästykseen, mutta ymmärrän, että monet metsästäjät toivovat helpompihoitoista turkkia metsästyskoiraltaan. Vaikka rotu on aktiivinen ja toivon että näiden kanssa harrastetaan jotain, niin aivan hyvin näistä voi tulla vain omistajansa parhaita kavereita ilman mitään sporttista harrastusta. Täytyy vain pitää huoli että koira saa tarpeeksi liikuntaa ja työtä nerokkaille aivoilleen.
Millainen ”pennunkasvatusfilosofia” sinulla on? Millaisiin asioihin totutat pentuja luonasi?
Pentujen pitää saada kasvaa perheen parissa tottuen elämisen ääniin ja ihmisiin. Meillä pennut tottuivat myös lasten käsittelyyn ja kynsien leikkuuta harjoiteltiin viikottain. Meillä on aidattu iso puutarha missä pennut saivat juoksennella vapaasti. Totutimme niitä myös riistan hajuun, antaen teeren siivistä tehtyjä riistapukkeja ihmeteltäväksi. Myös viikottainen kylvetys tehtiin 5 viikosta alkaen. Nyt kun näitä pentuja on kaksi jäämässä kotiin ja kaksi vielä etsii kotia, niin niitä on totutettu jo starttipistoolin ääneen ja haulikon laukauksiin metsästysseuramme maastoissa. Myös riistalintuja on jo kanniskeltu. Ruokakupille osataan odottaa lupaa istuen ja katsekontaktilla.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on kasvatustyötäsi ajatellen?
Ajatuksena on tehdä pentue vain jos haluan siitä itselleni pennun eli lähivuosina ei ole pentueita suunnitteilla. Katsotaan mitä tästä pentueesta tulee ja kehittyykö näistä jalostuskelpoisia yksilöitä.
Mitä neuvoja antaisit kasvattajan työstä haaveileville?
Käy kasvattajakurssit ja tutustu rotuun kyselemällä kasvattajilta ja rotua harrastavilta. Huonohan minä olen näin uutena kasvattajana toisia neuvomaan ja itse vielä niitä neuvoja tarvitsen, mutta ainakin tähän asti olen tyytyväinen että kasvattajaksi ryhdyin.