Irlanninvesispanieli rotuna
Iranninvesispanieli on suurin spanielirotumme (urokset 53-59 cm ja nartut 51-56 cm). Rodun tarkka alkuperä on hämärän peitossa. Yleisesti uskotaan, että vesispanielit kehittyivät alkuperältään persialaisista koirista ja tulivat Irlantiin Espanjan kautta. Ensimmäinen irlantilainen viittaus vesilintuja hakeviin vesikoiriin on 1600-luvulta. Koiria, joilla oli vedenpitävä karvapeite, käytettiin Irlannissa siis jopa ennen kuin haulikko keksittiin. Irlanninvesispanielin esi-isistä ei ole muuta luotettavaa todistetta kuin rodun omalaatuisin piirre ns. rotanhäntä. Tätä ominaispiirrettä ei esiinny muissa samannäköisissä koirissa ja onkin hyvin todennäköistä, että nykyisellä rodulla on syntyperäinen irlantilainen esi-isä. Rotu on saanut häntänsä johdosta nimet ”piiskahäntä” ja ”rotanhäntä”. Joka tapauksessa näiden koirien jälkeläiset hyväksyttiin ja ne menestyivät hyvin näyttelyissä 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Luonteeltaan irlanninvesispanieli on itsetietoinen koira, jossa yhdistyvät suuri älykkyys ja sitkeys. Rohkea, vauhdikkaan innokas, erittäin sisukas ja uskollinen. Hyvä ja huumorintajuinen perhekoira, mutta pidättyväinen vieraita kohtaan. Irlanninvesispanielilla on rodulle ominaiset, erikoislaatuiset liikkeet. Rintakehän tynnyrimäisyyden johdosta liikkeet ovat rullaavat.
Irlanninvesispanielin turkissa on tiheät, tiiviit ja selvät kiharat. Karvapeite ei ole lainkaan villava, vaan luonnostaan öljyinen. Kaulan takaosassa ja sivuilla tulee olla samanlaista kiharaa kuin rungossa; kaulan alapuolella karvan tulee olla lyhyttä ja se muodostaa V:n muotoisen alueen alaleuan takaosasta rintalastaan. Eturaajat ovat kauttaaltaan hapsuiset ja runsaskarvaiset, joskin raajan etuosassa karva on lyhyempää. Välijalat ovat etuosastaan lyhytkarvaiset, mutta takaa runsashapsuiset käpäliin asti. Turkin väri on syvä lämmin maksanruskea, jossa purppura vivahde. Valkoinen väri rinnassa ei ole suositeltavaa.
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 8 noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat